Tres leches, meksikolainen kakku

Jostain syystä minun tekee aina mieli kokeilla reseptejä, jotka ovat jostakin kaukaa kotoisin ja jotka kuulostavat jossain määrin jopa omituisilta. Ehkäpä se reseptin erikoisuus on juuri se mikä kiehtoo: kun en osaa oikein kuvitella, mitä tästä oikein tulee, niin lopputulos on hauska yllätys. Ehkä tulee jotain ällöä tai sitten ihanaa, ja kenties saa samalla inspiraatiota johonkin ihan muuhun.

Piti siis kokeilla meksikolaista kolmen maidon kakkua. Tres leches on perinteinen herkku todella monissa Latinalaisen Amerikan maissa, ja eri versioissa saattaa olla esimerkiksi kondensoitua maitoa tai marenkimainen kuorrute. Tähän kakkuun keitetään siirappimainen maitokuorrute, joka saa imeytyä kakkuun yön yli.

Tres leches -kakku

4 munaa

2 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl maitoa

1,5 dl vettä

50g voita

0,5 dl sokeria

2,5 dl maitojauhetta

2 dl kuohukermaa

tarjoiluun hapokkaita marjoja kuten vadelmia tai herukoita

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele uunivuoka, esim. noin 20x30cm kokoinen lasivuoka. Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa ja mittaa molempiin desi sokeria. Mittaa ja sekoita kuivat aineet valmiiksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös keltuaisseos (voit käyttää samaa vatkainta kuin valkuaisille pesemättä sitä). Sekoita joukkoon kuivat aineet ja maito, ja viimeisenä kääntele valkuaisvaahto varovasti sekaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ja pistele sitten haarukalla pintaan reikiä, voit tehdä vaikka jonkin kuvion.

Kiehauta kattilassa vesi, voi ja sokeri. Siirrä pois liedeltä ja lisää maitojauhe. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella ja jätä jäähtymään vartiksi. Lisää vielä kerma ja tasoita sauvasekoittimella. Kaada kuorrutus kakun päälle (se on melko juoksevaa) ja jätä peitettynä jääkaappiin imeytymään yön yli. 

Tarjoile kakku marjojen kanssa, esimerkiksi vadelmat sopivat erinomaisesti. Yksinään tres leches on melkoisen imelä, mutta sopivan hapokkaiden marjojen kanssa se on herkullista! Pohja on kuin superkuohkea kääretorttu, ja maitokuorrutus siirappimaisen täyteläinen. Sen makeus ja juju on maitojauheessa, jota en olekaan ennen pahemmin käyttänyt ruoanlaitossa. Siitä voisi kyllä hyvin keksiä jotain, koska jauheesta tulee sekä makeutta että täyteläistä, kermamaista makua.

Aaltohuivi kukkakoristein

Tein taas vaihteeksi lupauksen, että teen loppuun joitain käsitöitä ennen kuin aloitan uusia. Niinpä valmistui kermanvalkoinen kaulahuivi, jonka aloitin joskus ennen talvea ja nyt sitten sain valmiiksi sopivasti huivikelien kohta päättyessä.

Huivin malli on knitty.comista, se on hyvin yksinkertainen ja helppo neuloa. Neulotaan vaan kolme oikein kolme nurin vaihtuvassa järjestyksessä. Lankana minulla oli kaksinkertainen Drops Muskat, puikot nro 4 ja silmukoita 30.

Jo ennen kuin huivi oli valmis, tiesin että se kaipaa vielä jotain. Värikin tuntui niin pliisulta, että päätin lisätä hiukan tehosteita kullanhohtoisella langalla. Tein hapsut molemmista langoista, ja virkkasin kukkia ja pari lehteä kultalangalla.

Virkattu kukkanen

1. 8kjs, yhdistä renkaaksi piilosilmukalla

2. 3kjs (=p), 1p, 2kjs, *2p yläreunastaan yhteen, 2kjs* toista 7krt =8kjs-kaarta, sulje krs ps:lla

3. Jokaiseen kaareen *1ks, 1puolip, 3p, 1puolip, 1ks*, sulje ps:lla

4. 2kjs, *ks terälehden taakse, 4kjs* toista ja sulje ps:lla ensimmäiseen ks:aan

5. Jokaiseen kaareen 1ks, 1puolip, 1p, 3pp, 1p, 1puolip, 1ks, sulje ps:lla 

Pienin kukkanen on valmis. (Kuvassa alin)

6. 3kjs, *ks terälehden taakse, 5kjs* toista ja sulje ps:lla

7. Jokaiseen kaareen *1ks, 1puolip, 1p, 2pp, 3kjs, 2pp, 1p, 1puolip, 1ks*, sulje ps:lla

Keskikokoinen kukkanen on valmis. (Kuvassa oikealla)

8. 3kjs, *ks terälehden taakse, 5kjs* toista ja sulje ps:lla

9. Jokaiseen kaareen 1ks, 1puolip, 1p, 3pp, 1p, 1puolip, 1 ks*, sulje krs ps:lla

Iso kukka on valmis. (Kuvassa vasemmalla.)

Virkattu pieni lehti

11kjs, *ks 3. silmukkaan. 1puolip, 1p, 3pp, 1p, 1puolip, 1-3ks*. Käänny ja jatka peilikuvana samoin lehden toinen puoli. Viimeiseksi lehden kärkeen 1kjs, päättele. Lehdet ovat hieman kippuraisia, jos haluat niiden olevan kolmiulotteisia, älä kiinnitä niitä reunoistaan vaan keskemmältä ommellen. Kukat kannattaa ommella uloimman tai toiseksi uloimman terälehtirenkaan alareunasta.

Maailman helpoin mutakakku

Kun makeannälkä iskee, varastossa on oltava jokunen loistava, nopea resepti makeisiin herkkuihin. Parhaat ovat tietysti suklaisia, ja valmistuvat niistä aineista, joita kaapissa on aina valmiina. Tämä on niistä ehkä paras ja on alle tunnissa valmis syötäväksi.

Mutakakku

3 munaa

4 dl sokeria

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 reilu rkl piparkakkumaustetta (voi jättää pois tai vaihtaa vaikkapa 0,5 tl chilijauhetta)

2,25 dl vehnäjauhoja

150g voita

koristeluun tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen ja sulata voi. Sekoita munat ja sokeri, ei tarvitse vatkata. Lisää kuivat aineet siivilöitynä sekä voi, sekoita. Paista leivinpaperilla vuoratussa piirakkavuoassa 190 asteessa noin 25-35 minuuttia sen mukaan, haluatko mutaisemman keskeltä löysän kakun vai kokonaan kypsän suklaakakun. Koristele jäähtyneenä tomusokerilla ja ahmi.

Siltä varalta, että jäi epäselväksi; tämä mutakakku on siis todella makea ja suklainen. Joko siihen tulee himo, tai sitten on myös mahdollista, että se on jonkun mielestä liian imelää. 

Kevätjuttuja

Ulkona ei ole ollut mainittavasti kevään merkkejä vielä näkyvissä, mutta sitäkin enemmän on ollut kevätjuttuja mielessä. Ohraruoho laitettiin kasvamaan, pöydälle limetinvihreä kevätliina ja pääsiäiskukko. Olen säästänyt kananmunien kuoria, jotta niitä voidaan maalata ja värjätä huomenna.

Maalattavia tyhjiä kuoria saa näin: paina nuppineulalla munan terävään päähän reikä. Paina tylppään päähän muutama reikä vierekkäin ja murra neulankärjellä noin nupinkokoinen reikä. Puhalla pienestä reiästä, niin muna valuu isommasta ulos. Munan voi käyttää mihin tahansa, mihin ei tarvitse erotella keltuaisia.

Parvekepuutarhankin perustaminen on hyvällä mallilla, lähinnä joutuu hillitsemään itseään ja muistuttamaan, että nyt on kuitenkin vasta maaliskuu... Kasvamassa on tällä hetkellä tomaatin, kirsikkatomaatin, chilin, paprikan ja muutamien yrttien taimia. Kaikki on lähtenyt aika kivasti kasvamaan, mutta oregano ja persilja näyttävät aika kärsiviltä... voin silti olla ylpeä, sillä ensimmäisistä kylvöistä on jo useampi viikko eikä mikään ole vielä kuollut! Hyvä minä!

Viljelylaatikoiden suunnitelmat ovat valmiina ja materiaalit hankittu, pian on aika niitäkin nikkaroida. Kauhea kiire ei kyllä ole, kun parvekkeella on vielä lunta... Ilmojen lämpenemistä odotellessa yritän pitää nuo taimet hengissä ikkunalla. Alkaa vaan tila loppua, kun olen jo siirtänyt osan pikkutaimista omiin maito- ja jogurttipurkkeihinsa, ja pitäisi vielä kylvää lisää yrttejä. Hamstrasin siemeniä nimittäin aikamoisen läjän: normaalien basilikoiden ynnä muiden lisäksi mm. sitruunamelissaa, minttua, laventelia, salviaa... Suurin osa täytynee kylvää huhtikuussa.

Syötävän söpöt linnunpesät

Jenkkilläisissä ruokablogeissa näkee ihanan suloisia linnunpesäkeksejä varsinkin näin keväällä ja pääsiäisen aikaan.

Simple nests -blogin pesäset

Niiden resepti on yksinkertainen, mutta ongelma on se, että pääraaka-ainetta ei saa Suomesta. Pesä tehdään yleensä "Chow mein" -nuudeleista, jotka ovat käsittääkseni jonkinlaisia valmiita rapeahkoja nuudeleita, joita ei tarvitse edes keittää tai lämmittää. Mitkään Suomessa myytävät nuudelit eivät ole ihan samanlaisia, enkä ole oikein keksinyt muutakaan nauhamaista tai tikkumaista raaka-ainetta, jota voisi käyttää.

Pakkohan sitä on jotain kokeilla kuitenkin. Päätin käyttää tavallisia pikanuudeleita, jotka pehmitin kiehuvassa vedessä nopeasti, jolloin ne eivät mene ihan löllöiksi. Monissa ohjeissa "liima-aine" oli sulatettuja kinuskirakeita, joten halusin jotain samantapaista. Irtokarkkitiskistä silmiin sattui isoja vaniljafudge-kuutioita, joten päätin kokeilla miten niiden sulatus onnistuu. Nyt juuri on kaupoissa hyvät valikoimat munanmuotoisia karkkeja, ja niistä pitkän vertailun jälkeen selkeästi kauneimpia olivat Leafin suklaarakeet.

Tässä vaiheessa olin sen verran optimistinen, että ajattelin tästä kokeilusta tulevan ehkä joko jotain hauskan näköistä tai hyvän makuista, tuskin molempia. Ei kun kokeilemaan!

Mursin pienen Mama-nuudelin neljään osaan ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä (ilman mausteita tietysti). Annoin pehmetä pari minuuttia kunnes nuudelit olivat irtonaisia ja valutin veden pois. Laitoin noin sata grammaa fudgeja ja ruokalusikallisen voita mikroon 600W teholla pariksikymmeneksi sekunniksi kerrallaan välillä sekoittaen. Ne sulivat helposti niin paksuksi mönjäksi, että lorautin vielä tilkan maitoa sitä ohentamaan.

Yhdistin fudgen nuudeleihin ja nostelin niitä haarukalla muffinssivuokiin. Yhdestä nuudelipaketista tein neljä leivoksen kokoista pesää ja asettelin jokaisen keskelle kuoppaan kolme suklaamunaa. Laitoin jääkaappiin jähmettymään yön yli.

Hauskannäköisiä niistä tuli, mutta fudge jäi hieman juoksevaksi vuokien pohjalle ja oli todella tahmeaa. Voisin tehdä näitä toistekin, mutta käyttäisin valkoista suklaata, jonka värjäisin vaikka kaakaolla vaaleanruskeaksi. Samoin muotoilisin pesistä leveämpiä ja puolet pienempiä, nyt tuli liian korkeita ollakseen söpön pesän näköisiä.

Niin, entäpä se maku sitten. Oli hassua syödä makeita nuudeleita, ja fudge oli lähinnä ällöttävän imelää. Kyllä ne tuli syötyä hetkessä, mutta enemmän tuo juju on kyllä hassussa ulkonäössä. Ehkäpä kokeilen suklaisia pesiä vielä ennen pääsiäistä...

Kollaasi lapsen taideteoksista

Kaksivuotias poikani rakastaa piirtää, maalata, askarrella ja värittää. Taideteoksia siis kertyy jatkuvasti lisää, eikä kaikkia voi eikä kannatakaan säästää. Pohdiskelin, että olisi mukava myös laittaa niitä esille. Minulla sattuikin olemaan suuri kehys (60x80cm), joten päätin tehdä siihen kollaasin, pojan kanssa tietysti.

Ajatuksena oli, että hienot tekeleet pääsevät seinälle ja yksi kollaasi on helpompi säilyttää kuin kasa pieniä piirustuksia. Jos kollaasin tekee vaikka kerran vuodessa, voi valita parhaat piirustukset ja yhdistää samalla tähän muistoon esimerkiksi lasten kädenjäljet. Lehdistä leikatut kuvatkin ovat hauskoja katseltavia vuosien päästä, kun leikkaa esimerkiksi ruokapakkausten, vaatteiden ja kännyköiden kuvia.

Kollaasiin tarvitaan esimerkiksi:

piirustuksia, maalauksia ja muita taideteoksia; parhaita ovat värikkäät peite- ja sormivärimaalaukset
(maalarin)teippiä ja liimaa
lehtiä ja mainoksia
muistoja kuten pääsylippuja
tusseja, maaleja, tarroja, kimalletta...

Sommittele sopivankokoiset piirustukset ja maalaukset haluamasi kokoiseksi kokonaisuudeksi ja kiinnitä ne takaa maalarinteipillä. Liimaa tarvittaessa etupuolelta repsottavat reunat. Leikatkaa yhdessä lehdistä ja mainoksista lasta kiinnostavia ja hauskoja kuvia, ja liimatkaa niitä kollaasiin. Tyhjiin kohtiin voi piirtää, tehdä vaikka kädenjäljen tai liimata joitain hauskoja muistoja kuten pääsylippuja tai vaikka valokuviakin. Täytä koko kollaasi mahdollisimman värikkäästi ja muista merkitä tekopäivämäärä joko itse työhön tai työn taakse. Kehystä ja ripusta lastenhuoneeseen.

Vaivaamattoman vaivatonta leipää

Olen vuosikausia aina ajoittain innostunut leipomaan sämpylöitä tai leipää, ja tulos on ollut keskimäärin... noh, sanottakoon nätisti keskinkertainen. Vaikka kuinka olen vaivannut käsin tai koneella ja antanut kohota rauhassa ja hartaudella, sämpylöiden muoto on kuitenkin aina enemmän littana kuin pyöreä, ja leivän koostumus tiiviin puuromainen. Kyllä ne tekeleet ovat maistuneet ihan hyviltä juuri uunista tulleina, mutta viimeistään seuraavana päivänä on joutunut toteamaan, että kaupan leipä olisi kyllä parempaa.

Taas oli vierähtänyt pitkä aika siitä, kun viimeksi olin viitsinyt leipää raiskata, kun aloin törmätä ruokablogeissa vaivaamattomaan leipään. Mitä ilmeisimmin koko ruokamaailma on tästä ilmiöstä hullaantunut jo vuosikausia sitten, mutta jotenkin minä olin onnistunut olemaan kuulematta tästä sensaatiomaisesta tavasta tehdä leipää. New York Timesissa oli ohje jo vuonna 2006, ja sen jälkeen samantapaisia ohjeita on ollut lehdissä ja blogeissa.

Koko homma kuulosti kyllä vähän siltä, että joku leipuriguru loihtii sitä yliluonnollisen kuohkeaa ja rapeaa photoshopatun näköistä leipää, ja sitten ohjeistaa meitä littania sämpylöitä tekeviä maan matosia, että katsokaa nyt, tämä on vaan niin helppoa kun sen osaa! Joka tapauksessa, leipä ilman vaivaamista kuulosti niin hyvältä, että oli pakko kokeilla.

Vaivaamaton leipä tarkoittaa siis sitä, että unohdetaan normaalit leivänteon säännöt. Käytetään kylmää vettä ja vain ripaus hiivaa, unohdetaan sokeri ja ennen kaikkea se kova työ. Ainoa mitä tarvitaan enemmän, on aikaa. Taikinan annetaan ihan rauhassa itsekseen kohota, sitkostua ja muodostua täydellisen kuohkeaksi ja rapeakuoriseksi. Leivän valmistumisessa hurahtaa melkein vuorokausi, mutta siitä alle vartin ajan täytyy ylipäätään tehdä mitään.

Jos et ole vielä kokeillut vaivaamatonta leipää, tee se nyt! Laita vaikka perjantai-iltapäivänä taikina odottamaan, pyöräytä se jauhoihin heti herättyäsi lauantaiaamuna ja paista aamupäivällä viikonlopun herkutteluun.

Vaivaamaton leipä

5dl jauhoja, esimerkiksi sämpyläjauhoja

1,5tl suolaa

0,5tl kuivahiivaa

2,5dl kylmää vettä

Kannellinen uuninkestävä pata, kulho tai kattila

Sekoita aineet kulhossa. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön vähintään 12 tunniksi, mieluummin anna olla 14-18 tuntia. Siinä ajassa taikina on alkanut kuplia. Levitä pöydälle leivinliina ja sen puolikkaalle reilusti jauhoja. Kaavi taikina jauhojen päälle, taputtele litteäksi ja käännä reunoja muutaman kerran keskelle niin että taikina on litteä pallero. Ripottele päälle jauhoja ja käännä liina päälle. Anna kohota vielä kaksi tuntia.

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen ja pata tai vastaava sinne lämpiämään. Kun taikina on kohonnut kaksi tuntia ja pata on kuuma, ota se uunista, kippaa taikina sinne ja laita kansi päällä takaisin uuniin. Taikina saa olla epämääräinen lässähtänyt möykky, se paistuu kyllä kauniiksi. Paista kansi päällä 20 minuuttia ja ilman kantta toinen mokoma.

 

Tähän leipään voi käyttää melkeinpä mitä tahansa jauhoja, kunhan noin puolet on vehnäjauhoa tai muuta hyvin leipoutuvaa jauhoa. Helpointa on käyttää sämpyläjauhoja, mutta ylivoimaisesti kuohkein lopputulos tulee pelkillä vehnäjauhoilla, mikäli ei niin välitä terveellisyydestä. Tämä kaunotar syntyi pelkästään puolikarkeista vehnäjauhoista, ja oli mielettömän rapeakuorinen ja kuohkea:

Spiraaliraitoja

Sain valmiiksi mustavalkoiset spiraaliraitaiset lapaset. Malli on omasta päästä; muuten ihan helppo peruslapanen kaksinkertaisella langalla, mutta jokaisen puikon lopussa on kaksi silmukkaa, jotka neulotaan vain toisella värillä ja siirretään joka kierroksella yksi pykälä vasemmalle. Näin ne kiertyvät spiraaliraidoiksi lapasen ympärille. Lankana on Nalle, puikot nro4 ja silmukoita 48 (joista siis 8 spiraaleissa).

Aiemmin olen tehnyt myös sukkia samalla idealla. Sukkien kanssa spiraalit on luonnollisesti hankalampi saada kiertymään kauniisti kantapään kohdalla, mutta yhdellä tai kahdella raidalla sekin onnistuu kyllä (lapasessa siis oli neljä). Tässä yhdet kolmiväriset sukat, joissa on vaakaraitoja, raidallinen kantapää ja yksi spiraaliraita.

Olen aika huono kirjoittamaan neuleohjeita, mutta jos jotakuta kiinnostaa, voin kyllä yrittää kirjoittaa myöhemmin ihan kokonaisen ohjeen.

Parempaa lasagnea

En ole oikeastaan koskaan tykännyt lasagnesta. Se on lähes aina tiivistä, jopa kovaa, mautonta mössöä josta ei erota mitään erityisiä makuja. Jonkin aikaa sitten päätin kuitenkin, että annan lasagnelle mahdollisuuden ja teen itse hyvää lasagnea. Konsultoin internettiä melko laajasti ja totesin, että suurin osa ohjeista on aika samantapaisia eikä kovin houkuttelevan kuuloisia. Osassa jopa neuvottiin käyttämään valmiita pussikeittoja tai muuta roskaa... Parempiakin löytyi sitten, ja niistä yhdistelin oman versioni, jossa maku on mielestäni erittäin kohdillaan.

Raaka-aineiden määrät olen joutunut pienentämään hieman yleensä käytetyistä, koska vuokani on ilmeisesti vähän pienehkö. Jos sinäkään et erityisesti rakasta uunin kuuraamista palaneesta juustomönjästä, suosittelen lämpimästi olemaan täyttämättä lasagneastiaa liian täyteen, kuten minä tein ensimmäisellä kerralla. Noin sentti kohoamisvaraa yläreunaan riittää.

Parempi lasagne

tilkka oliiviöljyä

500g jauhelihaa (itse käytän sika-nautaa, rasvaa 10%)

iso sipuli

3 kynttä valkosipulia

isohko porkkana

500g tomaattimurskaa tai kypsiä tomaatteja

1dl punaviiniä

2rkl vasikan- tai häränfondia

2rkl balsamicoetikkaa

mustapippuria

basilikaa, oreganoa, timjamia ym.

25g voita

0,8dl vehnäjauhoa

2dl (ruoka)kermaa

6dl maitoa

muskottipähkinää, suolaa ja valkopippuria

300-400 hyvää rasvaista juustoa raastettuna

lasagnelevyjä

Paista pannulla öljyssä jauheliha ja sipulit kypsiksi. Sillä aikaa raasta porkkana ja lisää pannulle. Lisää myös tomaatti sekä viiniloraus ja mausta fondilla ja balsamicolla. Jätä poreilemaan miedolla lämmöllä ainakin pariksikymmeneksi minuutiksi, jonka aikana valmistat bechamel-kastikkeen. 

Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen jauhot. Paista hetki mutta älä anna ruskistua. Lisää kerma voimakkaasti sekoittaen. Sitä mukaa kun seos on tasaista ja alkaa kuumentuessaan paksuuntua, lisää maitoa vähitellen. Sekoita ihan koko ajan äläkä tee muuta samaan aikaan kun kuumennat kastikkeen kiehuvaksi. Keitä hetki, mausta sopivasti ja sulata sekaan kaksi kolmannesta juustoraasteesta. Jos kuitenkin onnistut polttamaan kastikkeen pohjaan 

Tarkista jauhelihakastikkeen maku, lisää pippuria, yrttejä ja tarvittaessa fondia. Koostumus pitäisi olla paksuhkoa mutta kosteaa kastiketta.

Kokoa lasagne vuokaan: ensin lihakastiketta, sitten pastalevyt ja kolmantena bechamel. Minun laakeaan vuokaani tulee kolme kerrosta. Ripottele loppu juustoraaste viimeisen bechamel-kerroksen päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia, mutta kurkkaa uuniin jo puolivälissä. Jos juusto on jo silloin alkanut ruskistua, laita folio päälle niin väristä tulee kauniimpi kuin tässä minun lasagnessani jonka unohdin uuniin ilman foliota. Kun otat lasagnen uunista, anna sen vetäytyä folion alla tunnin ajan tai pidempäänkin. Heti uunista tultuaan lasagne on vetelää ja löllöä, joten älä ole malttamaton. Odottaessa voit maistella punaviiniä.

Herkullista oli muuten! En enää inhoa lasagnea, mutta muiden tekemiin en taida edelleenkään koskea.

Lapsellista leivontaa

Viime aikoina leipominen on väkisinkin jäänyt vähän vähemmälle kuin mitä haluaisin. Syynä tietystikin ovat nuo pojat, pienempi on vasta muutaman kuukauden ja isompi, reilu kaksivuotias, taas on siinä iässä että joka paikkaan pitää koskea ja kaikki kiinnostaa hirveästi. Tänään sitten päätinkin, että leivotaan pojan kanssa pikkuleipiä niin saa hänkin tällä kertaa osallistua. Selasin netistä muutamia reseptejä, valitsin niistä yksinkertaisimman ja heitin ainekset sekaisin näppituntumalla sen kummemmin mittaamatta. Mausteiksi valitsin ohjeessa mainitun kardemumman lisäksi myös kanelia, jota ei voi koskaan olla liikaa.

Lopputulos oli maultaan oikein hyvä, mutta taikina oli kyllä vähän harmillisen murumaista lapsen leivottavaksi. Poika keskittyikin lähinnä taikinan maisteluun ja jauhojen levittämiseen. Hauskaa oli, ja kuorrutimme vielä yhdessä osan pikkuleivistä.

Ohje oli suurinpiirtein tällainen:

Muropikkuleivät

125g pehmeää voita (pehmennä mikrossa 15 sekuntia tai huoneenlämmössä tunti)

0,75dl sokeria

0,25dl siirappia

3dl vehnäjauhoja

0,5tl soodaa

1tl kardemummaa

1tl kanelia

(Kuorrutukseen tomusokeria, vettä ja elintarvikeväriä)

Ainekset sekoitetaan ohjeen mukaisessa järjestyksessä, kuivat aineet yhdistettynä. Maistellaan taikinaa sormin tai lusikalla. Muotoillaan taikina tangoksi, muussataan murusiksi ja muotoillaan vielä tangoksi kelmun sisään ja laitetaan äkkiä jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään. Taikinan voi kaulita n. 4mm paksuksi levyksi ja ottaa muotilla keksejä, tai leikata tangosta sopivia kiekkoja. Paistetaan 180 asteessa paksuudesta riippuen 7-10 minuuttia. Koristellaan jäähtyneenä räikeänvärisellä sokerikuorrutuksella ja ripotellaan nomparelleja lattialle.

Ensiblogini

Tästä siis lähdetään blogia kirjoittamaan, onpa jännittävää! En tiedä, kuinka ahkerasti aion tehdä päivityksiä tai kiinnostavatko ne välttämättä edes ketään, mutta ainakin heti alkuun päässä pyörii monta aihetta joista haluan kirjoittaa. Tykkään erityisesti käsitöistä ja leipomisesta, ja etsin koko ajan uusia ideoita neuleisiin, makeisiin herkkuihin ja hyviin arkiruokiin. Silloin tällöin innostun myös askartelemaan, tuunaamaan tai nikkaroimaan jotain, ja tänä keväänä olen laittamassa myös parvekkeelle jonkinnäköisen viljelmän yrttejä ja muuta pientä. Ensimmäiset siemenet ovat jo mullassa, niistä pian lisää kunhan kevät ja suunnitelmat edistyvät...