Vauvan helppo kauluri ja muuta pientä jämälangoista

Jämäkuu lähestyy loppuaan ja meinasi jo tulla paniikki saada jotain tehtyä valmiiksi, kun ei oikein ole ollut aikaa tehdä käsitöitä vaikka kaikenlaisia suunnitelmia on ollut. Jämälankoja on edelleen aikamoiset läjät, ja aion kyllä jatkaa niiden tuhoamista, vaikka jämäkuu loppuukin. Lupaan. Enkä osta uusia lankoja nyt. En yhtään.

Kun aika on ollut niin kortilla, oli pakko tekaista jotain nopeaa ja "aivotonta", eli pikkuisia vauvan asusteita. Lähipiiriin on syntymässä pari vauvaa loppuvuodesta, joten nämä menevät sinne lahjaksi ainakin jos tulee poikia.

Sukat ja peukuttomat tumput olivat ihan niin perusmallia kuin olla voi, samoin myssy on se perinteinen kypärämyssy helpolla pintaneuleella ja tupsulla. Kauluri on mukailtu tästä Dropsin ohjeesta, ja se olikin erityisen hyvä ohje jämälankojen tuhoamiseen; siihen voi kätevästi käyttää lyhyetkin pätkät ja lopputulos on melkeinpä sitä hauskemman näköinen, mitä useampaa väriä siinä on. Tässäpä helppo ohje:

Helppo kauluri vauvalle

Tarvitaan: mitä tahansa vauvalle sopivia lankoja 1-20 eri väriä, puolivuotiaan kokoon meni noin 50g. Puikot esim. kokoa 4 tai mikä tuntuu sopivalta. Itse käytin Novita Nallen vahvuisia ja aavistuksen paksumpia lankoja, jolloin tällä silmukkamäärällä tuli noin puolivuotiaalle sopiva koko.

Ota kaksi ensimmäistä väriä ja luo kaksinkertaisella langalla 24 silmukkaa. Neulo 14s ainaoikeaa ja käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, kiristä lanka napakasti ja neulo loput silmukat. Neulo 17s, käännä ja neulo taas takaisin alkuun nostaen ensimmäinen silmukka neulomatta. Sitten neulo kaikki silmukat edestakaisin.

Tässä oli ensimmäinen mallikerta / raita. Nyt vaihda toinen langoista eriväriseen jommalla kummalla kahdesta tavasta. Kuvan kaulurissa yhdistin vaihtuvat langat vahvalla siimasolmulla työn edetessä, jolloin ei tarvitse päätellä kuin alku- ja loppulangat. Kerran olen tehnyt samanlaisen kaulurin myös niin, että katkaisin värin vaihtuessa aina noin 10cm pätkän ja lopuksi tein pätkistä pienet tupsut reunaan. 

Jokaisen mallikerran jälkeen siis vaihdetaan toinen kahdesta langasta, niin värit nivoutuvat toisiinsa ja lopputulos näyttää kuin raitalangalla tehdyltä. Värejä voi vaihtaa järjestyksessä tai satunnaisesti ja sen mukaan mitkä jämät pitää saada kulumaan loppuun.

24 silmukalla neuloin 26 mallikertaa. Samantapaisilla langoilla olen neulonut 32 silmukalla 40 kerrosta (käännöt 17 ja 21s), jolloin tuli ehkä vuodenikäiselle käyvä koko.

Lopuksi ommellaan etusaumasta suunnilleen 2/3 kiinni, niin että pääaukko jää sopivan suureksi ja kaulurin saa puettua helposti.

Keväiset teellä maustetut kuppikakut

Teki mieli tehdä kuppikakkuja. Halusin käyttää aineksia, joita oli valmiiksi kaapissa, ja kokeilla jotain uutta mitä en ole ennen tehnyt. Selailin pientä kuppikakkukeittokirjaani ja poimin sieltä ideoita: kamomillaiset aamiaismuffinit, perinteinen vaniljakreemi, mantelinen kakkutaikina, sokeroidut kukat... Sekä jossain blogissa näkemäni teellä maustetut pikkuleivät.

Syntyi tällainen resepti. Tee maistuu kakussa jännästi, ihan kuin siinä olisi jotain piparkakkumaista makua, jota ei meinaa tunnistaa. Manteli tuntuu kivasti rouhealta pehmeän täyteläisen kuorrutteen kanssa. Aika makea herkku tämä on, sokerin määrää voi huoletta vähentää jos haluaa.

Teellä maustetut kuppikakut

150g tummaa ruokosokeria

75g kuorittuja manteleita

10g (5 tl) hyvää irtoteetä, esim. earl greyta

150g pehmeää voita

125g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3 munaa

Kuorrutteeseen

150g pehmeää voita

noin 250g tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl maitoa tai kermaa

Koristeluun

Syötäviä kukkia, esim. orvokkeja

1 munanvalkuainen

sokeria

Mittaa voi valmiiksi ja anna pehmetä huoneenlämmössä pari tuntia. Laita sokeri, mantelit ja tee pieneen sekoittimeen, jolla rouhit mantelit pieneksi (melkein jauhoksi) ja sekoitat ne yhteen. Sekoita kulhossa kaikki taikinan aineet yhteen joko käsin tai vatkaimella. 

Laita 12-lokeroiselle muffinipellille isohkot paperivuoat. Jaa taikina tasaisesti vuokiin ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla ja jäähdytä hyvin.

Sekoita voi ja tomusokeri käsivatkaimella tasaiseksi varoen pöllyttämästä sokeria. Lisää vanilja ja maitotilkka, sekoita vielä pari minuuttia. Jos haluat paksumpaa tai löysempää kuorrutetta, lisää sokeria tai maitoa. Kuorruta kuppikakut haluamallasi tavalla hyvin jäähtyneinä.

Kokeilin tehdä sokeroituja orvokkeja koristeeksi, mutta se oli aika epäkiitollista hommaa. Tein niitä kymmenen, tuhrasin aikaa varmaan puolisen tuntia, ja ehkä puolet niistä oli siedettävän nättejä ja loput kummallisen muotopuolia, epätasaisia ja vänkyröitä.

Sinänsähän se on ihan helppoa: valkuainen pieneen kulhoon ja vatkataan vähän haarukalla. Peitetään kukkaset valkuaiskerroksella ja ripotellaan päälle reilusti sokeria. Annetaan kuivua leivinpaperin päällä vähintään tunti.

Lukemassani ohjeessa kehotettiin sivelemään valkuainen sudilla terälehdille. Se ei kuitenkaan onnistunut kunnolla, koska kukat tuntuvat melkein hylkivän limamaista valkuaista, ja sitä oli todella vaikeaa saada joka puolelle terälehtiä. Paras tekniikka minusta oli uittaa kukka reippaasti valkuaisessa liikutellen terälehtiä vähän edestakaisin, ja sitten käyttää sutia liian valkuaisen poispyyhkimiseen. Sen jälkeen sitten reilusti sokeria ensi taka- ja sitten etupuolelle ja varovasti kuivumaan.

Kukat muuten kannattaa leikata ihan kannan vierestä, jotta ne ovat mahdollisimman litteitä. Sokerikuorrutus on sen verran painava, että se vetää terälehdet rumasti taaksepäin, jos kukan takana on iso kanta.

Taisi ne ihan hyvän makuisia olla, kun mies söi kerralla neljä. 

Rehut muuttopuuhissa

Taimikasvatus on onnistunut aika hyvin, ja suurin osa kasveista kasvaa ihan silmissä, vahvistuu ja rehevöityy. Niiden valtaama kirjoituspöytä alkaa käydä aivan ahtaaksi, ja miehenikin jo päivitteli asiaa. Hän ei kuulemma olisi ikinä uskonut, että minä saan mitään kasvamaan, ja nyt on tuollainen viidakko ikkunalla. Kiitos vaan luottamuksesta.

Tosi huonosti alkuun lähteneet yrtitkin ovat vähän piristyneet! Timjami alkoi voimistua ja tuuhentua, kun tajusin alkaa lannoittamaan sitä kunnolla joka kastelulla, samoin basilika tykkäsi lannoituksesta ja aurinkoisemmalle ikkunalle siirrosta. Tuossa kennostossa on oreganoa, jotka olivat kertaalleen jo melkein kuolleet, ja ovat nyt alkaneet kukoistaa. Olin osan siirtänyt isompiin purkkeihin, mutta nämä pikkukennoissa ahtaasti kasvaneet voivat paljon paremmin. Omituista.

Koska sisällä alkaa olla ahdasta, olen alkanut ulkoiluttaa taimiani parvekkeella. Alkuun olin hirveän varovainen, kun mielessä pyöri se joku ihmeen maaginen hallavaaran raja kesäkuun alussa... Pelkäsin, että hartaasti kasvattamani taimiparat kuolevat hetkellä millä hyvänsä, jos jätän ne ulos nyt liian pitkäksi aikaa. No, ei kai se homma nyt ihan niinkään mene.

Nyt tomaatit, chilit ja paprikat ovat koko päivän parvekkeella, olen nostanut ne yöksi vielä sisään. Ruohosipuli, auringonkukat ja joku kylvämäni kukkasekoitus ovat siellä yötkin eivätkä ole moksiskaan. Aika lämmintähän siellä kai on, mutta otan kuitenkin vielä varman päälle noiden herkempien rehujen kanssa.

Välillä tuuli täällä kuudennessa kerroksessa on niin kova, että olen ollut huolissani etenkin chilien taittumisesta. Yksi niistä kaatuikin ikävästi ensi päivinä ulkoillessaan (yllä etualalla oleva), joten laitoin sille kepin tueksi. Käsittääkseni tuulenvireessä ulkonaolo kuitenkin vähitellen voimistaa kasveja ja saa ne kasvattamaan varttaan tukevammaksi, joten toivottavasti tämä on vain ohimenevä ongelma. Keppejä on kyllä lisää, ja täytyykin myöhemmin tukea kaikkia noita puskia.

Kirsikkatomaatteihin tuli ensimmäiset kukannuput jo huhtikuun puolella, ja nyt kaikissa kolmessa puskassa on sekä nuppuja, kukkia että pikkuruisia tomaatinalkuja. Niitä on mahtavaa tutkia ja ihailla joka päivä!

Tänään huomasin, että isoimmassa chilipuskassakin on tulossa kukanalkuja. Taidan vielä nyppiä ne pois, jotta kasvi saa ksvaa vähän isommaksi ennen kuin keskittyy chilien tuottamiseen. Chilit ovat kohtuullisen hyvin kasvaneita, ehkä vielä aika hentoja ja harvoja, mutta lehtihangoista on joka puolelta tulossa lisää haaroja ja lehtiä, joten kyllä ne siitä tuuhentuvat.

Seuraavaksi täytyisi siirtää joitain kasveja isompiin ruukkuihin, ja kaipa sitä voisi jo kylvää koe-erän jotain salaattia. Pusseissa lukee toukokuu, joten multaan sitten kai vaan. Ehkä hernettä ja papua voisi myös kylvää viimeistään toukokuun lopulla jos ei ihan vielä. Toisaalta, jos ne paleltuvatkin yllättäen niin ehtiihän sitä sitten kylvää uudet.

Pakollinen tiskirättikokeilu: simpukkariepu

Tiskirättejä tulvii joka puolelta. Sehän on vähän niin kuin patalappu: törkeän helppo ja nopea tehdä, voi olla ihan yksinkertainen tai hienompi malli, ja käy myös lahjaksi. Ainoa ero tiskirätin hyväksi on, että kukaan ei tarvitse kovin montaa patalappua, mutta tiskirättejä voi himoneuloja ja -virkkaaja hyvillä mielin väkertää 20 itselle ja 50 kavereille. Se on niin kiva kun sen voi vaan heittää pesukoneeseen ja ottaa uuden käyttöön!

Juu, siis anteeksi, ymmärrän kyllä, että monet niistä tykkäävät, mutta en vaan pääse mukaan tähän rättihypetykseen. Rätit on kuitenkin rättejä, ja melkeinpä mieluummin pyyhin roiskeet rullasta leikatulla sieniliinalla. Sain yhden rätin lahjaksi jonkin aikaa sitten, ja se on ihan ok, mutta en jaksa kuvitella että käyttäisin pelkästään sellaisia. Tai tehtailisin näitä lahjaksi kummin kaimoille.

Noh, jämäkuun hengessä olin tässä eräänä päivänä virkkailemassa jotakin jostain käteen osuneesta keränlopusta. Testailin tätä juuri oppimaani virkkaustapaa, jolle en edelleenkään tiedä suomenkielistä nimeä... tunisialainen virkkaus ilmeisesti tai jonkinlainen versio siitä. Sillä olin tehtaillut nämä vauvan tossut aikaisemmin. Nyt aloin tekemään ympyrää, ja jotenkin siitä sitten tuli tämmöinen.

Lopputulos näytti minusta... ei vaan miltään muulta kuin tiskirätiltä, joten virkkasin siihen ripustuslenkin ja päätin että tämä on ensimmäinen tiskirättini. Ikävä kyllä tämä lanka sattui olemaan akryyliä, joten tällä ei mahdollisesti tee käytännössä yhtään mitään. Ehkä tämä on sitten hellanhankausriepu, jos se imukyvyttömänä kävisi edes siihen tarkoitukseen.

Piti sitten ihan periaatteen vuoksi väsätä samanlainen jostain kunnollisesta langastakin. Kaivelin lankavarastojani, ja totesin, etten omista bambulankoja. Enkä mitään hamppu- tai pellavahässäköitä myöskään, jotka voisivat olla hienoja ja muodikkaita tiskirättilankoja. Hah, muodikas tiskirätti. Edelleenkin tämä aihe vähän huvittaa minua.

Noh, löytyi sitten tummanharmaata luomupuuvillalankaa. Se ei ollut jämälankaa, joten en voi sitä lisätä jämälankablogiin, mutta sainpahan jostain tehtyä toisen mokoman rievun. Ehkä jopa käyttökelpoisen yksilön. Yritän kirjoittaa tähän ihan kunnollisen ohjeen.

Simpukkarievussa käytetty virkkaustapa on siis "afghan stitch", johon löytyy ohje esimerkiksi täältä. Koko riepu on pelkästään sitä.

Simpukkariepu

Tee 10 ketjusilmukkaa (tai tuplaketjusilmukkaa).

Aloita joka kerros yhdellä ketjusilmukalla (=1. silmukka) ja poimi loput silmukat koukulle. Ensimmäisellä kerroksella poimi kaikki 10 silmukkaa ja virkkaa ne takaisin.

Toisella kerroksella poimi yhdeksän silmukkaa, kolmannella kahdeksan jne, kunnes lopulta teet vain yhden ketjusilmukan ja sinulla on pieni kolmio.

Seuraavaksi poimi silmukat jokaisesta virkkaamattomasta silmukasta vinosta reunasta, sekä vielä yksi ylimääräinen työn alusta. Virkkaa taas ensin 11, sitten 10, sitten 9 edestakaisin, kunnes jäljellä on yksi silmukka.

Poimi seuraavaan sektoriin 12, seuraavaan 13 jne silmukkaa ja jatka samaan tapaan. Tehtyäsi seitsemän sektoria (joista viimeisessä on 16 silmukkaa), virkkaa sopivanpituinen ripustuslenkki ketjusilmukoista. Kiinnitä se piilosilmukalla ja jatka piilosilmukoita viimeisen rivin läpi, eli samojen lankojen läpi joista poimit silmukat. Päättele ja ompele sauma.

Toivottavasti ohjeesta sai jotain selvää. Jos tuo käytetty virkkaustapa on tuttu, niin tämä on ihan yksinkertaista. Jos ei, niin kuulostaa varmaankin heprealta. Tällä ohjeella tuli aavistuksen pienempi rätti  kuin tiskirätit kai yleensä ovat eli noin 12 x 15cm ohuella puuvillalangalla. Jos haluaa vähän isomman, voi aloittaa 12 silmukalla.

Taivaallista suklaavanukasta

Jonkin aikaa sitten tein Yhteishyvän reseptillä Kardemumma-maitokiisseliä, joka oli sekin melkoisen mukava ja nopea arkiherkku. Kuitenkin jo ennen kuin tämä kiisseli oli ehditty lapioida ahneisiin suihin, olivat suklaanhimoiset aivoni jo pohtimassa suklaista versiota tästä kiisselistä. Aluksi ajattelin, että ei kai siinä sen kummempaa kuin että laitetaan siihen vaan kaakaota, mikä tarkemmin ajatellen olisi ollut ihan tuhoontuomittu idea - lähes rasvaton suklaavanukas, hyi olkoon.

Kaikeksi onneksi minulla kuitenkin sattui olemaan jääkaapissa purkki Crème Vanillaa, ja päätin käyttää sen tähän vanukaskokeiluun. Keittelin siis kaakaokiisselin ja vaahdotin cremen yhdistääkseni ne. Maistoin tietysti ensin molempia erikseen ja olin pettynyt, sillä etenkään omakeksimäni kaakaokiisseli ei  todellakaan maistunut kummoiselta. Yllätys olikin melkoinen, kun maistoin valmista vanukasta hieman jäähtyneenä, ja se oli aivan taivaallisen täyteläistä ja suklaista. Yllättävää oli sekin, että koostumus oli suorastaan täydellisen pehmeä ja lusikoitava sekä heti valmistuneena, että yön yli jääkaapissa seisseenä.

Melkeinpä kehtaan väittää, että tämä suklaavanukas on parempaa kuin yksikään kaupan vanukas.

Suklaavanukas

8 dl maitoa

2 munaa

1dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

0,75dl maizenaa

0,75dl kaakaojauhetta

1 purkki Crème Vanillaa

Vatkaa kattilassa munat ja maito sekaisin. Siivilöi joukkoon sokeri ja kuivat aineet ja sekoita hyvin. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli alkaa saeta ja pulpahtaa kerran. Ota heti pois levyltä, ripottele pinnalle vähän sokeria (jottei pintaan tule kuorta) ja siirrä jäähtymään noin tunniksi. Vatkaa creme pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistä vähän jäähtyneeseen kiisseliin. Tarjoile mielellään jääkaappikylmänä, jos maltat odottaa hetken.

Taas meinasi käydä niin, että kaikki on syöty ennen kuin muistan ottaa kuvan. Vaikka eipä tuo kuva nyt kummoinen olekaan, ulkonäkö ei vedä vertoja maulle. Jälkikäteen ajatellen, olisin voinut säästää vajaan desin cremevaahtoa ja käyttää sen koristeluun: pieni nokare joka annokseen ja pieni pyörätys lusikalla, jotta muodostuu nätti valkoinen pyörre.

Tästä määrästä tuli kuusi täyttä pientä jälkiruokakulhollista, eli ihan kaikkea ei saatu syötyä kerralla edes koko perheen voimin.

Vauvalle jämälankatossut

Lähdin mukaan Jämäkuuhun, mutta tähän mennessä olen kyllä ollut luokattoman huono jämäilijä. Olen aloittanut yhden ison työn uusista langoista ja ostanut lisääkin keräkaupalla. Jonkin verran jämävarasto on sentään pienentynyt kun olen väsäillyt tilkkupeittoa, mutta se ei taida valmistua jämäkuun aikana eikä välttämättä täytä kilpailukriteereitäkään.

Piti siis tehdä edes jotain pientä, jolla pääsen mukaan jämäblogin johonkin kilpailukategoriaan ja saan jämänkulutustilini auki. Tuossa kun ryömiskelee tuo viisikuinen poika, niin hänelle sitten tietystikin tekemään jotain pientä. Hänelle tein siis tällaiset ryömimistossut liukuestepohjalla. Lanka on joku vanha turkoosinkirjava akryylilanka.

Nämä tossut syntyivät, kun törmäsin ohjeeseen, kuinka tehdään "afghan stitch" virkkuukoukulla. En tiedä mitä se on suomeksi, jotkut kai sanovat tunisialaiseksi virkkaukseksi ja sille on olemassa myös erilainen koukku, jossa on nuppi päässä. Tämä onnistuu kuitenkin myös tavallisella virkkuukoukulla, kunhan silmukoita ei ole kerralla kovin paljoa. Ohje englanniksi löytyy esimerkiksi täältä, ja videoitakin löytyy googlella. Jos joku tietää, mikä tämä on suomeksi niin varmaan löytyy suomenkielisiäkin ohjeita.

Toinen yksinkertainen tekniikka, johon törmäsin, oli tuplaketjusilmukat eli double chain. Normaalistihan tasovirkkuutyö aloitetaan tekemällä ketjusilmukoita, ja niihin sitten aletaan virkkaamaan ensimmäistä kerrosta, joka ainakin minusta on aina (langasta riippuen) vähän hankalan tuntuista, eikä reunasta tule välttämättä kovin nätti. Täällä on selkeä video tuosta tuplaketjusilmukkaketjusta, joskin itse tein siinä kiinteitä silmukoita, kun videossa tehdään piilosilmukoita. Nykyään teen tuon aina aloitusketjuksi; se on mielestäni helpompaa ja siistimmän näköistä.

Googletellessani löytyi myös tämä video, jossa näytetään kuinka tehdään pylväsrivi suoraan ilman että täytyy aloittaa ketjusilmukoilla. Aina sitä oppii uutta!

Nuo vauvan tossut oli siis virkattu tällä juuri opettelemallani virkkaustekniikalla tätä Käspaikan perusohjetta mukaillen. Nyörit ovat tuplaketjusilmukkaa ja pohjaan laitoin liukuestekuvion Sinooperista kauan sitten ostetulla liukuesteaineella. Tein sydämet, joista tuli aika karsean näköiset. Olisi pitänyt tehdä vain pilkkuja tai viivoja.

Tossun viimeisessä vaiheessa olisi pitänyt poimia kaikki silmukat koko pohjan ympäri, mutta tällä koukkuilutekniikalla se ei olisi onnistunut mitenkään vaikka olisi ollut pidempi koukkukin. Poimin siis puolet kerrallaan ja tein pohjan kahdessa osassa. Näin onnistui ihan hyvin, ja eteen tullut ylimääräinen sauma oli ihan siisti.

Tällä tekniikalla pinnasta tulee aika paksu ja tiivis, joten käsialan on oltava niin löysää kuin suinkin mahdollista. Jos on pahaa taipumusta kiristellä koko ajan, ei ehkä kannata edes yrittää, koska tämä on ihan tuskaa jos lanka on kireällä. Päätellessä kannattaa ommella reiluja pistoja, niin saumaan ei jää reikiä. Työ käpristyy voimakkaasti, mutta ompelun jälkeen se asettuu aika mukavasti tukevaksi ja jämäkäksi. Varren reuna jäi hieman rullalle, mutta niin se näyttääkin kivemmalta kuin ihan suorana.