Perinnepannulappu

Olemme lähdössä sukuloimaan kauas mummolaan, ja ajattelin, että jotain pientä voisi tehdä tuliaisiksi. Olin jossain törmännyt perinnepannulappuun, joka oli todella kauniin näköinen ja ohje kuulemma helppo. Se on nimeltään Eeron pannulappu, ja ohje siihen löytyy täältä.

En tiedä, olenko erityisen pöljä, mutta alkuun en meinannut saada selkoa tuosta ohjeesta. Sehän on harvinaisen helppo, mutta ohje on kirjoitettu vähän ylimalkaisesti. Ehkä hämmennyksen syy oli se, että ohjeen yhteydessä ei ollut ollenkaan kuvia. Tästä kuvasta näkee selvästi, että virkattu lappu on ihan vain ruudukko, jossa täydet ruudut ovat kaksi pylvästä ja reikäruudut pylväs ja ketjusilmukka. Lopuksi vain ommellaan tai kirjaillaan tuo kukkakuvio ruudukkoon.

Kaksi lappua virkataan lopuksi yhteen, niin lopputulos on mukavan paksu. Kiva kontrasti tulee, kun tekee väreistä peilikuvat. Hyvä idea olisi myös tehdä laput eri väreistä ja käyttää kolmatta sävyä kirjailuihin ja reunan virkkaukseen.

Tähän omaan versiooni käytin tummanharmaata ja kermanvalkoista luomupuuvillalankaa. Kukat tein kaksinkertaisella langalla, ja koska keskikohta tuntui minusta liian ohuelta, kirjailin siihenkin vähän kuin korinpohjakuviota, siis ihan vaan vuorotellen pylväiden yli ja ali.

Tässä ensimmäisessä lapussa oli vähän hienosäätöä siinä, että sai nuo kukat näyttämään siistiltä, mutta nyt kun tämän sai valmiiksi, tekee heti mieli tehdä lisää. Virkattava osa on niin helppo, että sitä voi tehdä vaikka liikkuvassa autossa tai lasten kiljuessa vieressä.

Nokkoslätyt

Nokkoset ovat oikeaa superruokaa, ja niitä on helppo kerätä koko kesän ajan. Pienimmät lehdet ja nuoret versot ovat parhaita, ja isoistakin puskista voi valita vain parhaat kohdat. Perinteisimmät herkut ovat tietysti pinaatin jalanjäljissä nokkosletut ja nokkoskeitto. Ensimmäisenä testasin mökillä nokkoslettuja, ja niistä tuli herkullisia. 2-vuotias poikanikin söi niitä innoissaan ison kasan.

Nokkosletut

2 munaa

7 dl maitoa

1 dl ohrajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Ripaus suolaa

Sopivasti tuoretta nokkosta

Kerää nuorta nokkosta ja riivi lehdet irti varsista. Sopiva määrä on, kun pieni kattila on reilu puolillaan ilman että lehtiä painaa tiiviiksi. Lorauta pohjalle desi vettä ja kiehauta nokkoset pikaisesti. Valuta ja purista ylimääräinen vesi pois. (Voit käyttää sen hiustenhoitoon, jalkakylpyyn tai puutarhan lannoitteena.) Kiehautettuna nokkosta pitäisi nyt olla noin nyrkin kokoinen möykky. Silppua se pieneksi.

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna taikinan turvota puoli tuntia. Paista haluamasi kokoisia lättyjä ja tarjoile joko tavallisten lättyjen tapaan hillon kera, tai vaikkapa savukalasta ja majoneesista tehdyn tahnan kanssa.

Lättyjä tehdään ehdottomasti pian uudestaan! Samoin aion kuivattaa nokkosta rouheeksi tai jauheeksi, niin sitä voi kätevästi lisätä talvellakin lätty- tai leipätaikinaan tai mihin ikinä keksiikin.

Kesäkuun alun viljelyksiä

Parvekepuutarha voi mainiosti ja kuta kuinkin kaikki on jo kylvetty ja taimista suurin osa istutettu lopullisiin isoihin ruukkuihinsa. Isoin ongelma on ollut hirveä puuskainen tuuli, joka on katkonut mm. yhden ison tomaattipuskan, ainoan suoraan kasvaneen nätin auringonkukan alun ja osan basilikan taimista ja chilien oksista.

Tuuli ei täältä kuudennesta kerroksesta avoimelta parvekkeelta mihinkään lopu, joten on ollut pakko vaan tottua siihen. Laitoin lopulta kaikille tomaateille ja chileille kunnon kepit ja sidoin kasvit naruilla niihin, vaikka nuo tomaattilajikkeet (tiny tom ja maja) eivät normaalisti tukea tarvitsisikaan. Asetin ne alas lattialle kaiteen suojaan, jossa ne eivät saa niin paljoa aurinkoa, mutta ovatpahan vähän suojassa tuulelta. Yrttejä ei oikein voi tukea, joten niitä olen yrittänyt siirrellä suojaan myrskyisimpinä päivinä, ja onneksi kasvit ovatkin jo jonkin verran karaistuneet.

Yrteistä osa on jo isoissa ruukuissa, osa odottaa vielä muuttoa. Kovasti ne kaikki ovat tuuheutuneet ja voimistuneet, kun ovat viettäneet jo muutaman viikon raikkaassa ulkoilmassa. Ruukutkin olivat täynnä hienoja, vahvoja juuria! Tässä suosikkini, timjami ja basilika:

Ensimmäisenä kylvetyt bavariansalaatti ja vihersipuli ovat jo aluillaan, myöhemmin kylvetty rucola myös nostaa päätään... herne ja papu menivät juuri multaan, samoin pari muuta salaattia.

Sadonkorjuuseen ei vielä varsinaisesti ole päästy, mutta olen napsinut timjamista versojen päitä niin että se on tuuheutunut mukavasti, ja herkutellut herneenversoilla ja vähän myös villiyrteillä. Nyt juuri on paras aika kerätä luonnosta salaatti- ja teeaineksia.