Virkattu ekokassi ostoksille

Tekaisin nopeana välityönä ostoskassin, johon sain käytettyä sellaista omituista puuvillalankaa, joka on jotenkin kierteistä ja jäykkää, ja hankalaa varsinkin neuloa. Kassiin upposikin yli 100g lankaa, yllättävän paljon minusta, mutta siitä tuli aika ryhdikäs ja reilunkokokoinen.

Ryhtiä antaa etenkin cd-levy, joka virkattiin pohjan sisään. Noudatin suurin piirtein tätä ohjetta, mutta lankani oli selkeästi eri vahvuista, joten sovelsin vähän. Lisäsin myös kerroksia, että kassista tuli niin iso kuin halusin - suunnilleen normaalin muovikassin vetoinen.

Tuo cd-levy pohjan sisällä oli niin hyvä idea, että keksin jo monta kohdetta, joissa sitä voisi käyttää!

Tämä kassi ei repeile, vaikka raahaisi monta litraa maitoa kaupasta! Ja kahvat ovat juuri sopivan pituiset, että kassi menee hyvin olkapäälle tai roikkuu vapaasti laahaamatta maata.

Bonchi eli bonsai-chili

Olen muiden kasvien ohella kasvatellut tämän kesän neljää isoa chilipuskaa. Koska tämä vuosi on ollut vasta aloittelijan kokeiluja, lajikkeena on ollut vain tylsä cayenne long slim. Kasvatus on ollut hyvinkin helppoa ja palkitsevaa, joten taidan hankkia joitain jännempiä lajikkeita ensi kevääksi kokeiluun. 

Heti aluksi myös päätin, että vähintään yhdestä chilistä yritän tehdä bonsai-version. Bonchin kasvatus kuulosti loppujen lopuksi aika yksinkertaiselta ja hauskalta, joten ei kun kokeilemaan! Hidastahan se tosin on, kun joutuu alkuun joitain kuukausia vain odottelemaan, että chili kasvaa isoksi ennen leikkausoperaatiota.

Yksi taimistani oli alusta pitäen kasvatettu tähän tarkoitukseen, joten latvoin taimen heti alkuun muistaakseni sirkkalehtien yläpuolelta. Annoin taimen kasvaa jonkin aikaa, ja katkaisin taas toisen haaran. Tämä oli oikeastaan ihan summamutikassa tehty kokeilu, koska en ole koskaan kasvattanut bonsaita tai yrittänyt manipuloida kasvin muotoa. No, tähän katkaistuun haaraan alkoi tulla lehtiä, mutta se jäi huomattavasti ohuemmaksi.

Toinen haara sai kasvaa, ja siitä tulikin iso ja vahva. Nypin kaikki kukat pois koko kesän ajan, jotta kasvu jatkuisi ja varsi vahvistuisi. Chili olisi epätoivoisesti halunnut tehdä satoa ja tuotti sadoittain kukkia, ja lopulta annoin sen kukkia ja tehdä palkoja. Sitten kuitenkin alkoi tulla tilanpuuteongelmaa, joten päätin aloittaa bonsaioperaation. Keräsin chilinpalot vihreinä ja laitoin kuivumaan, kaipa ne tulee käytettyä ruoanlaittoon.

Tässä kuvassa vihreät ovat bonchistä saadut palot ja punaiset on kerätty muista kasveista, jotka ovat koko kesän ahkerasti tuottaneet satoa. Vaikka mies nauttii chilejä parin päivävauhtia ja itsekin käytän niitä välillä, paljon niitä riittää ystäville annettavaksi ja kuivattavaksikin!

Luulin, että minulla olisi ollut kuva chilistä ennen leikkaamista, mutta ei. Joudumme tyytymään vain "jälkeen"-kuviin, edestä ja takaa. Olin aikonut leikata kasvin vielä matalammaksi, mutta totuuden hetkellä epäröin ja jätin korkeamman varren. Jotenkin nuo haarat olivat minusta kivat, ja toivon, että niistä kaikista lähtee uusi, tuuhea kasvu vauhtiin. Tuossa pienessä alahaarassa on pikkuinen chilipalkokin!

Edit: Leikkausoperaation jälkeen siis otin trimmatun puskan viiden litran ruukustaan. Poistin kaiken irtilähtevän mullan ja ylimääräiset juuret käsin repimällä, leikkaamalla ja harjaamalla. Iso ruukku oli melko täynnä juuria, joten paljon niitä lähti että sain sopivan pienen paakun pikkuiseen ruukkuun (alle puoli litraa).

Kun sain bonchin istutettua ruukkuunsa ja tutkailin sitä, päätinkin katkaista sen vielä selvästi lyhyemmäksi. Vasta kun se oli pienessä ruukussaan, siitä näki, mikä on sopusuhtainen korkeus. Ihan kiva siitä tuli, odotan vaan että se juurtuu taas ja alkaa tuuhentua. Sitten saa olla nipsimässä pikkusaksien kanssa.

Krokotiilivirkattu patakinnas

Jo kauan sitten halusin opetella krokotiilivirkkausta, mutta ihan perus kolmiohuivi ei napannut ollenkaan. Olen siis sivusilmällä katsastanut kaikenlaisia ohjeita, että pääsisi kokeilemaan. Törmäsin patakintaan ohjeeseen, joten ei kun aloittamaan!

Koska en melkein ikinä noudata ohjeita justiinsa, piti sitä tietysti vähän muokata. Tuo "kinnas" oli vain neliönmallinen ilman peukaloa, joten halusin siihen peukalo-osan ja pyöristetyt kulmat. Ja koska krokotiilivirkkaus on tunnetusti helppoa kuin heinänteko, ei kun aloittamaan työ summamutikassa englanninkielisen ohjeen ja omien muunnosten kanssa!

No eihän siitä mitään tullut, purin monta kertaa enkä meinannut tajuta, mihin suuntaan edes pitäisi edetä. Googletin sitten tämän suomenkielisen kroko-ohjeen kaavion kera, jonka avulla vihdoin tajusin krokotiilivirkkauksen perusidean ja pääsin jatkamaan. Sovittelin kinnasta käteen ja sopivassa kohdassa jaoin työn keskeltä kahtia, niin sain peukkuosan. Kerroksessa on kahdeksan suomua, ja lopussa kavensin kuuteen ja sitten neljään suomuun, niin sain pyöreät päät.

 Kinnas tuntui hyvinkin paksulta, mutta suomujen väliin jäävät reiät arveluttivat hiukkasen. Päätin tehdä vuorin, ja sain siihen tarkoitukseen äitini jemmasta pätkän vanhoja verhoja. En ole ikinä tehnyt vuoria - itse asiassa olen jättänyt tekemättä jonkun ihanan virkatun laukun, koska ajattelin vuorin olevan vaikea - mutta sehän olikin helppoa.

Mittailin sisältä työn osien korkeudet ja leveyden ja piirsin vapaalla kädellä paperille kaavat. Koska verhossa oli valmiiksi leveä siististi käännetty reuna, päätin että se saa tulla näkyville kintaan varreksi, suojaamaan käsivartta kuumilta höyryiltä.

Surautin vuorin ompelukoneella kasaan ja ompelin käsin paikoilleen, ja kinnas oli valmis! Se on hurjan paksu, painaakin reilut 200 grammaa, joten luulisi olevan hyvä suoja käsille. Iso homma oli, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Ja mikä mukavinta, opin paljon uutta!

Tuossa krokokinnas on Tyynen patalapun kanssa. Ne on tehty samoilla langoilla, Tyyne on raidallinen ja krokokintaassa on kaksinkertainen lanka.

Olin aikonut kirjoittaa tämän patakintaan ohjeen, mutta se olikin näin ensikertalaiselle sen verran haastava, että pitäisi vähintäänkin tehdä toinen ihan ajatuksen kanssa ja kirjoittaa ohje työn edetessä. Hihkaiskaa joku, jos ohje kiinnostaa, niin voin intoutua tekemään joululahjakintaita ja samalla kirjoittaa ohjeen.

Yksi lanka, kaksi huivia: osa II

Aiemmin jo esittelin tästä ihanaisen pehmeästä villalangasta neulomani ensimmäisen huivin. Se oli näistä kahdesta muhkeampi ja lämpimämpi, mutta kyllä tämä toinenkin lämmittää kaulan tehokkaasti eikä päästä viimoja läpi.

Malli on mukailtu Mimosa-kaulanlämmittimeen ohjeesta. Koska lankani oli paksu, vähensin silmukoiden ja kerrosten määrää, ja jätin pois kohokuvion. Kuten Ravelryssakin huomaa, monet ovat tehneet kiinnitykseen erilaisia ratkaisuja napeista pieniin puikkoihin... itse en oikein osannut päättää, mitä olin tekemässä kun huivi oli jo työn alla, ja sain päähäni tehdä siihen rusetin.

Eli toisessa päässä on neulottu nyöri, toisessa napinläpi ja sen vieressä nyöri. Toinen nyöri pujotetaan lävestä ja sidotaan rusetti. En oikein itsekään tiedä, oliko tämä nyt kauhean hyvä idea, mutta ainakin se toimii sikäli, että huivike on helppo pukea ja se pysyy nätisti paikallaan. Mielessäni oli jotenkin muhkeampi rusetti, mutta tästä nyt tuli tällainen.

Voin suositella Mimosan ohjetta, se oli nopea tehdä ja lopputulos mielestäni vaivaan nähden kivannäköinen ja persoonallinen. Ohje on hiukan ylimalkainen, joten ihan aloittelevalle neulojalle se voi olla vaikea seurata.

Minua muuten häiritsee nyt vähän, kun kaikissa näissä kuvissa tuo lanka näyttää keltaisenkirjavalta, vaikka oikeasti se on sinivihreä. Sellainen ihana, josta tulee mieleen sammal, meri ja havumetsä... Värien vääristyminen johtunee siitä, että usein teen käsitöitä ja kuvaan valmiita töitä myöhään yöllä, kun lapset nukkuvat.

Nyt kun palailen taas töihin, jää se aika aina vaan vähemmälle... Saa nähdä, kerkeänkö paljoa bloggailla. Nytkin on monta käsityötä ja leipomusta, joista olisin voinut kirjoittaa ohjeitakin, mutta en vaan ehdi. Olen ajatellut, että mieluummin teen niitä kivoja juttuja kuin kirjoitan niistä. Yritän kuitenkin jakaa parhaimmat jutut!

Virkattuja palloja lapsosille

Virkkasin joitain palloja lapsille. Isomman kanssa käytiin keväällä sirkuskerhossa ja kohta kerho jatkuu taas, joten tein jonglöörauspalloja. Niillä voi harjoitella sirkustemppuja, tai niitä voi mutustella ja heitellä (kuten pienempi tekee).

Tässä eräänä päivänä molemmilla pojilla oli jotkut soppakauhat kädessä ja he yhdessä huitoivat näitä palloja ympäriinsä, ilmeisesti oli jääkiekkopeli meneillään. Silloin kävi mielessä, että ei nuo lapset kyllä kovin kummoisia leluja loppujen lopuksi kaipaa... ;)

Nuo hassunnäköiset "aivopallot" tai "korallipallot" on mukailtu tästä ohjeesta, joka on hyvin yksinkertainen. Se näyttää nopealtakin, mutta silmukoita lisätään niin älyttömästi, että viimeisillä kierroksilla tuntuu, etteivät ne lopu koskaan. Senkin takia oli kivempi virkata joka kerros eri värillä, että näki että työ edistyy edes hitaasti, plus tämä on paljon hauskemman näköinen! Vauvakin tykkää työntää sormiaan näiden poimujen väliin, kun sisältä löytyy jänniä raitoja...

Virkattu jonglöörauspallo / footbag

Tarvitset mitä tahansa lankaa ja sopivan koukun (mieluummin aika pieni koukku), sekä täytteeksi kuivia herneitä (tai vaikka pientä makaronia). Minulla oli Novitan Nallen vahvuisia villa- ja akryylilankoja ja nro 3 koukku.

1. krs: Tee aloituslenki sormesi ympäri ja virkkaa sen läpi 1 kjs. Virkkaa lenkkiin 6 ks niin, että aloituslanka jää silmukoiden väliin piiloon. Kiristä aloituslenkki tiukasti. 

2.krs: Virkkaa jokaiseen ks:aan 2 ks = 12s. (laske koukusta taaksepäin 6 silmukkaa, jotta aloitat varmasti oikeasta kohdasta)

3. krs: Virkkaa *1 ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* = 18s.

4. krs: Virkkaa *2 ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* = 24s.

5. krs: Virkkaa *3 ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* = 30s.

6. krs: Virkkaa *4 ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* = 36s.

Vaikkapa tässä kohtaa voit päätellä aloituslangan. Ompele muutamia pistoja aloituslenkin ympäri, jotta se ei pääse löystymään ja päättele nurjalle (sisäpuolelle).

7.-12. krs: Virkkaa ks jokaiseen silmukkaan.

13. krs: Virkkaa *4 ks, 2 s yhteen* = 30s.

14. krs: Virkkaa *3 ks, 2 s yhteen* = 24s.

15. krs: Virkkaa *2 ks, 2 s yhteen* = 18s.

16. krs: Virkkaa *1 ks, 2 s yhteen* = 12s. Täytä pallo herneillä.

17. krs: Virkkaa *2 s yhteen* = 6s. Tarvittaessa lisää vielä herneitä.

18. krs: Virkkaa muutama ps, kunnes reikä on ummessa. Katkaise lanka, ompele muutamia pistoja mahdollisten pikku reikien ummistamiseksi ja päättele lanka napakasti.

Jonglöörauspallo ja lasten leikkeihin tuleva pallo saa olla napakka eli herneitä kannattaa tunkea niin paljon kuin niitä helposti palloon saa sisään kun se hieman venyy. Footbag saa jäädä löysemmäksi.

Vauvan älylelu eli aivopallero

Tähän voi käyttää mitä tahansa lankaa tai erilaisia lankoja. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kahta väriä, joista toisella oli virkattu vain viimeinen kerros kontrastiksi. Minusta hauskin lopputulos tulee, kun tekee vuorotellen kahdella värillä tai joka kerroksen eri langalla. 

Aloitus: Tee aloitusrengas, johon virkkaat 5 ks, sulje piilosilmukalla. Alussa jätä muutaman sentin langanpää, jonka annat jäädä virkatessa työn sisään. Ensimmäisen kerroksen jälkeen voit katkaista ylimääräisen langan.

Ala virkata spiraalina, älä sulje kerroksia. Jos et vaihda väriä joka kerroksella, merkkaa kerroksen vaihtumiskohta. Muutaman kerroksen kuluttua sitä ei muuten näe enää millään, kun silmukat lisääntyvät. 

1.-7. krs: virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks.

8. krs: virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks.

9. krs: virkkaa *1 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan*. (Toisessa pallossa kyllästyin ja lopetin jo tähän kerrokseen.)

10. krs: virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks.

Näin helppoa, pelkkiä kiinteitä silmukoita! Silmukat vaan lisääntyvät niin räjähdysmäisesti, että viimeisillä kierroksilla tuntuu, että ne eivät lopu koskaan... ja tähän menee sitten yllättävän paljon lankaakin, valmiit pallerot painoivat 42g ja 55g.

Nopea sitruunakakku kahvipöytään

Löysin kaapin perältä ison purkin sitruunan makuista teejuomajauhetta. Olen joskus siitä tehnyt jääteetä, mutta ei se ole kovin hyvää sen enempää kuumana kuin kylmänäkään.

Mietin, mitä sillä tekisi, ja tulin siihen tulokseen, että sehän on oikeastaan lähinnä sokeria, jossa on sitruunan makua, vähän teeuutetta ja joitain lisäaineita. Eli sitä voi käyttää kuten sitruunanmakuista sokeria. Kokeilinkin sekoittaa sitä maitorahkaan, ja tuli aika hyvää sitruunarahkaa! Viitisen minuuttia kestää, kun jauhe on melkein täysin liuennut rahkan joukkoon.

Suihkussa syntyjä syviä pohdiskellessani sain idean tehdä sitruunaisen kahvikakun, ja pyöräytin sitten tällaisen. Aikaa meni noin tunti paistoaika mukaanlukien. Kakkuvuokakin oli hukassa, joten tästä tuli pitkä leivänmuotoinen kakku. Jos muuten kakkuvuokasi on iso, tästä voi hyvin tehdä tuplamäärän.

Nopea sitruunakakku

2 munaa

1 dl sokeria

1,5 dl sitruunateejuomajauhetta

100 g sulatettua rasvaa

2 dl maitoa

1,5 tl leivinjauhetta

3,5 dl vehnäjauhoja

(sitruunan raastettu kuori)

Laita uuni lämpiämään ja sulata rasva. Riko munien rakenne kulhossa ja sekoita joukkoon sokeri, teejuomajauhe, jäähtynyt rasva (ja sitruunan kuori). Sekoita leivinjauhe jauhoihin, lisää niitä ja maitoa vuorotellen ja sekoita tasaiseksi.

Voitele ja korppujauhota vuoka, kaada taikina siihen ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Nopeaa kuin mikä! Kakku teki kauppansa ja kaikki oli syöty saman päivän aikana. Koekaniinina ollut anoppi tunnisti sitruunan maun ja tykkäsi. Taidan tehdä tätä toistekin, ja voisin ehkä jopa viitsiä koristella seuraavan version vaikka sokerikuorrutuksella.

Tässä vielä toinen oma versioni samasta kahvikakusta, hyväksi havaittu sekin:

Mokkakakku

2 munaa

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

100 g sulatettua rasvaa

1 tl kardemummaa

1 dl kermaa

1 dl vahvaa kahvia

1,5 tl leivinjauhetta

3,5 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään ja sulata rasva. Riko munien rakenne, sekoita niiden kanssa sokerit, kardemumma ja jäähtynyt rasva. Lisää vuorotellen nesteet ja kuivat aineet, sekoita tasaiseksi. Paista korppujauhotetussa vuoassa 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Yksi lanka, kaksi huivia: osa I

Ostin jo kauan sitten tästä kivasta verkkokaupasta ihanan pehmoista, melko paksua sinivihreää villalankaa. Puikkosuositus on 5-6 eikä mikään toinen lanka näyttänyt olevan edes samantapaista, joten oikein meinannut löytää mitään ohjeita sen hyödyntämiseen.

Tulin siihen lopputulokseen, että lanka on täydellistä muhkeaan kaulahuiviin tai vastaavaan, joten metsästin sopivaa ohjetta, jossa neuletiheydellä ei olisi väliä. Ihan tavallista solmittavaa pitkää huivia en halunnut, mutta lopulta löytyi useitakin hyviä vaihtoehtoja. Koska lankaa oli 400g, päätin tehdä yhden kylmän sään muhkean huivin ja pienemmän kaulanlämmittimen.

Ensimmäisenä valmistui Squish-niminen huivi, joka on ihanan lämmin ja kätevä kietaista joko paksusti kaulan ympäri tai enemmän hartioille. Ohje on superhelppo ja sen muistaa saman tien ulkoa, joten tämä on hyvä "aivoton" työ telkkaria katsoessa tai matkalla. Neuletiheydellä ei ole väliä, joten tämän voi tehdä helposti mistä tahansa langasta. Minun huivistani tuli 88cm x 28cm + 14cm hapsut. Minulla oli 41 silmukkaa (ohjeessa 33) ja tein mallikerran kahdeksan ja puoli kertaa (ohjeessa 7).

Tässä on ohjeesta yksinkertainen suomennos, se ei siis ole oma ohjeeni vaan Ronda Hattorin ohje.

Squish-huivi

Luo sopiva määrä silmukoita, esimerkiksi 41s, joista 5 ensimmäistä ovat hapsuja varten ja 36s (parillinen luku) itse huiviin. Ensimmäisillä viidellä silmukalla neulotaan koko huivin pituudelta ainaoikeaa, ja lopuksi nämä 5s puretaan hapsuiksi.

Ainaoikein-raita: neulo 10 krs ainaoikeaa.

Reikäraita: neulo ensimmäiset hapsusilmukat 5s oikein, ja loppukerros *lk, 2o yhteen* (työn oikea puoli). Nurjalla puolella neulo kaikki oikein. Toista viisi kertaa eli kymmenen kerrosta.

Toista näitä kahta raitaa, kunnes huivi on sopivan pitkä. Itse aloitin ja lopetin ainaoikein-raitaan, se tuntui symmetrisemmältä. Lopuksi neulo 5s (hapsusilmukat työn oikeassa reunassa) ja päättele loput silmukat. Pura varovasti nämä 5s työn alkuun asti ja päättele aloitus- ja lopetuslangat. Helppoa kuin mikä!

Tämä huivi on melko paksusta langasta tehtynä ihanan muhkea, pehmoinen ja lämmin. Tykkään erityisesti siitä, että sen voi pukea vähän eri tyyleillä kääntämällä reunan kaulan kohdalta kaksinkerroin, tai antaa sen olla enemmän hartiahuivityylinen.

Huivin voi kietoa kaulaan sellaisenaan (pysyy kyllä hyvin) tai kiinnittää sen hiuspuikolla tai -klipsulla, rintaneulalla tai vastaavalla. Itse otin mustan muovisen hiussoljen ja maalasin sen turkoosinvihreällä kynsilakalla vähän paremmin huivin sävyyn sopivaksi. Kiva lisä huiviin, vaikka en tiedä tuleeko käytettyä.

Toinenkin huivi on jo melkein valmis, mutta luulen että tykkään tästä enemmän. Se toinen onkin ihan erilainen... pian siitä kuvia.